Ollaan tehty jälkeä nyt vähän ahkerammin, tosin vaan tossa takapihalla. Alkusähläyksen jälkeen Jäynä tekee ihan hyvin. Välillä eksyy alueelta mutta palaa kyllä takaisin. Ilmaisee ihan ok, välillä tarvii hiukan apuja. En usko, että metsäjälkeä ruvetaan tekemään, peltojälkeä ennemmin. Ainakin nyt toistaiseksi jatketaan näin.

Kamalia mörköjä on taas tullut vastaan:

Poikkeuksen aikaisempiin mörköihin tekee tuo kaatunut oranssi tolppa. Ensimmäisen kerran nimittäin Jäynä meni itse katsomaan pelkäämäänsä kohdetta, olihan sillä karvat pystyssä, hampaat irvessä ja se murisi kovaa mutta se meni silti katsomaan sen! Aikansa kierteli ja kaarteli mutta meni tutustumaan! Aina ennen se on vaan kääntänyt pään pois kohteesta ja ollut sitä mieltä, että jos sitä ei nää sitä ei ole olemassa. Tuo kivikin oli työn ja tuskan takana, että sain J:n tutustumaan siihen.

Muutenkin se on nyt parina päivänä taas mullistellut lenkillä vastaantulijoita siihen malliin, että koko ajan saa olla tarkkana sen kanssa. Josko se tuosta taas.