Jäynä sitten kusi nojatuolin, rahin ja olkkarin villamaton. Ärpele! Ulkoa tultiin ehk 15 minuuttia sitten ja oltiin keittiössä pelaamassa korttia kun Jäynä päätti ihan vaan vähän merkkailla. Hmph.
Kiltisti Jäynä on muuten kyllä ollut, se on rauhoittunut aika paljon, se makoileekin jo paikoillaan jonkun verran eikä aina välttämättä edes ponkaise pystyyn jos joku vähän liikahtaa. Kauheasti se on täälä haukkunut, vähänkin jos rapsahtaa niin se juoksee ympäri kämppää ja haukkuu. Samoin se haukkuu olkkarin ikkunoista näkyville heijastuksille, se pelkää niitä ihan hirveesti. Ihan pentuna se pissi allensa kun se näki ikkunasta heijastuksen, alkuun meni sohvan taakse murisemaan eikä tullut pois ollenkaan. Aika outoa että se niitä heijastuksia pelkää kun muuten se pällistelee koko ajan peiliin.
Eilen oli sisko ja sen koira täällä käymässä, lähdettiin sitten saattamaan Maria ja Juroa kun ne oli Marin anoppilaan menossa. Puolisentoista kilometriä käveltiin samaa matkaa ja jäätiin hetkeksi juttelemaan. Lähdettiin sitten Jäynän kanssa takaisin. Ensimmäiseen mutkaan asti se käveli katsoen koko ajan taakse päin vaikkei Maria ja Juroa edes näkynyt, pikkusen se kiljuikin siinä. Loppumatkan se murisi karvat pystyssä. En tiedä mille se musiri, tietääköhän se itsekkään?
Ollaan ennenkin oltu tuollai kävelyllä, että jonkun matkaa mennään yhdessä ja sitten jatketaan erisuuntiin eikä ennen ole tuollaista ollut...
Sitten niitä kuveja
Joululahja maistui!
nokka
nokka taasen
Mitään ennoo teheny...
Yllätin Jäynän myös nukkumasta. Se nukkui yksikseen olkkarissa kun me pelattiin korttia keittiössä.
Tehkääpä perässä!
Siinä on pakko olla jotain ylimääräisiä saranoita, ei se muuten voi vääntyä jokasuuntaa yhtä aikaa.
Välillä tuntuu että se saa itsensä umpisolmuunkin ihan tuosta vaan :)
Ihme venkula <3
Kommentit